jpvuorela

Mitä on olemassa?

Raymond Chandler kirjoitti: "On vain taidetta ja sitäkin äärimmäisen vähän". Yhteydestään irrotettuna tämä olisi aika repäisevä ontologinen kannanotto.

On tullut tavaksi väittää, että 95% todellisuudesta on hukassa, mutta olivatpa pimeä energia ja pimeä aine mitä hyvänsä, energiaa eli massaa ne ovat. Muuten emme voisi puhua prosenteistakaan.

Kannatan Roger Penrosen kuivaa realismia, jonka mukaan todellisuus on yksi ja sama ja siinä on neljä ulottuvuutta. Säieteoria on skeidaa, kuten muutkin opit, joista ei voida johtaa testattavia hypoteesejä. Massaa on toki skeidakin.

Joidenkuiden mielestä Penrose on joutunut joron jäljille ruvettuaan ehdottamaan ajan syklejä. Olemme niin tottuneet ajattelemaan, että ennen alkuräjähdystä ei voi olla mitään, kun ilman alkuräjähdystä ei ole aikaakaan.

Emme tiedä, kuinka paikallinen entropialaki on, koska emme voi sanoa, onko maailmankaikkeus suljettu; emmekä tiedä, kuinka suuri olisi suurin avoin järjestelmä. Ajan suuntaa on kuitenkin mahdoton määritellä ilman entropialakia.

Ehdotus ajan sykleistä on yritys selittää, miten "aina silloin tällöin" kukin aioni eli maailmankausi voisi aloittaa oman matkansa maksimaalisesta järjestyksestä kohti lisääntyvää entropiaa. Neliulotteisessa todellisuudessa on vähän samantekevää, ajatellaanko aionit nimenomaan peräkkäisiksi.

Tarvitsemme kvanttigravitaation teorian, johon ei sisälly säikeitä tai muita menninkäisiä. Gravitoneja ei kannata erikseen etsiä, mikäli gravitaatioaaltojen olemassaoloon jo uskotaan. Miksi juuri nämä aallot eivät olisi hiukkasia?

Lee Smolin ja Carlo Rovelli ovat koko lailla samaa mieltä niin kvanttigravitaatiosta kuin ajan suunnastakin, mutta Smolinin (”Time Reborn”) mielestä on filosofisesti mukava korostaa ajan todellisuutta; Rovellin (”Order of Time”) mielestä ajan runollisuutta.

Roger Penrose yrittää keksiä, miten aika olisi sekä todellista että ikuista.

Nykyfysiikan standardimallissa Roger Penrosea ärsyttää ajatus kosmisesta inflaatiosta heti alkuräjähdyksen jälkeen. Hän on sitä mieltä, että edellisen aionin loppuvaiheen eksponentiaalinen laajeneminen selittäisi kaiken sen, minkä ”meidän” Big Bangimme jälkeiseksi oletettu inflaatiokin.

Älkää minulta kysykö, minkä testin perusteella näiden kahden välillä voitaisiin tehdä lopullinen valinta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (24 kommenttia)

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Eipä tuohon voi kuin lainata William Blakea: "If the the doors of perception were cleansed, all would appear to man as it is, infinite." ja sitten Dumarilta kommentoituna:
- Kuurot oppii kuulemaan
Sisäkorvaistute.
- Sokeet oppii näkemään
Alkaen jo optiikasta, silmälaseista aina lisättyyn todellisuuteen.
- Mykät oppii puhumaan
Puhesynteesi, http://rkoski.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/24...
- Ja rammat kävelemään
NeuroEmbodied Design.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Minä en ymmärtänyt mitään, joten varmuuden vuoksi päätin suositella kirjoitusta o:/

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Tsot tsot, Sari! Lause "massaa on toki skeidakin" on mitä konkreettisin myös ja varsinkin kaltaiselleni kompostinkääntäjälle.

Taisi olla Esko Valtaojan "Kaiken käsikirja", jossa muistutettiin atominkin olevan enimmäkseen tyhjää tilaa. Eipä ole kaukana päätelmä, että siten koko universumi on yhtä tyhjän kanssa.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Eivätkö nuo aionit ole vähintään samassa määrin testauksen ulottumattomissa kuin säikeet, eli mennäänkö skeidaosastolle?

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Penrose itse tietenkin kiinnittää huomiota siihen, että hänen omat ideansa ovat vähintään yhtä fantastisia kuin säieteoria.

Teoksessaan "Fashion, Faith and Fantasy" (Princeton University Press, 2016) hän kuitenkin arvelee, että "unlike the fashions of string theory... those fantastical proposals that are being put forward for describing the very origin of our universe are already being confronted by detailed observational tests, such as in the comprehensive information provided by space satellites COBE, WMAP, and the Planck space platform, or by the results of the BICEP2 South Pole observations..."

Toki Penrose pitää hyvin mahdollisena, että havainnot viittaisivatkin johonkin teoriaan, joka ei vielä ole tullut kenenkään mieleen.

Ihan vakavissaan hän siis kuitenkin odottaa lähivuosina näkevänsä nykytodellisuudessa "joitakin merkkejä" aiemmasta aionista.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Nykyfysiikan standardimallissa Roger Penrosea ärsyttää ajatus kosmisesta inflaatiosta heti alkuräjähdyksen jälkeen. Hän on sitä mieltä, että edellisen aionin loppuvaiheen eksponentiaalinen laajeneminen selittäisi kaiken sen, minkä "meidän" Big Bangimme jälkeiseksi oletettu inflaatiokin.

Älkää minulta kysykö, minkä testin perusteella näiden kahden välillä voitaisiin tehdä lopullinen valinta.

Risto Koivula

Mua ei ärsytä se inflaatio niinkään, mutta se itse singulaaripaukku.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Ehkä se syvällisin kysymys taas hieman toisin muotoiltuna. Esko Valtaoja siihen vastasi luennossaan Miksi maailmankaikkeudessa on ilmiöitä? aika hyvin, mutta Douglas Adams laittoi tietokoneen Deep Thought vastaamaan hieman toisin: Answer To The Ultimate Question - The Hitchhiker's Guide To The Galaxy - BBC. Tuossa Douglas Adamsin vastauksessa on aika fiksua se, että se on rekursiivinen.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Mitä on olemassa?

Ilman kysyjää, ei yhtään mitään.

Kun on kysyjä, silloin on vasta jotain.

Eli, on ainakin Jari-Pekka, yms. kummajaisia.

Maailmankaikkeudella ei olisi merkitystä ilman merkityksen antavaa havaitsijaa.
Se olisi luonteeltaan "tyhjä", kuin oli ennen ns. syntymäänsä.

Toisaalta, tämä ajatus voi olla vääräkin. Varsin eriskummallinen ilmiö on nimittäin olemassa, se että havainnon tekeminen vaikuttaa havainnoitavaan ilmiöön.

Jopa niin että tämän päivän havaitsija muuttaa havaitsemisella kaukaisen menneisyyden tapahtumia.

(En nyt tähän löydä enkä hae linkkiä, mutta aivan hiljan oli tiedemailmassa tästä juttua, perustuen havaintoihin miljardeja vuosia vanhan valon varsin erikoisesta käyttäytymisestä)

Kun katsot pimeyteen, pimeys katsoo sinuun ;O

Vaikuttaisi siltä että maailmankaikkeus tutkailee itseään, havaitsijoiden kautta, meidän. Elikä, ähäkutti, ainakin mailmankaikkeus olisi todellakin olemassa, joka katselee itseään peilistä, luoden kuvajaisesta itselleen kuvaa. Jota sitä kuvaa kutsutaan esim. planeetta Telluksella tieteeksi, taiteeksi, uskonnoksi, milloin miksikin jonkin kaipuun innoittamasta halusta joskus sanoiksi puetaan ja sitten riisutaan.

Risto Koivula

Menneisyyden tapahtumia ei voi muuttaa jälkikäteen. Menneisyys on objektiivista, vaikka kaikki ei ole enää reaalista eikä materiaalista, mitä ennen on ollut.

Nämä garvitaatioaallot, totka on löydetty ilmeisimmin, eivät ole hiukkasia, ja jos ja kun niiden nopeus on valonnopeus, ne liittyvät näihin jo tunnettuihin kuten sähkömagneettiseen peruvoimaan.

Oon samaa mieltä siitä, että säieteoria on höpöä.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Koivula sanoi: "Menneisyyden tapahtumia ei voi muuttaa jälkikäteen. Menneisyys on objektiivista, vaikka kaikki ei ole enää reaalista eikä materiaalista, mitä ennen on ollut."

Paradoksaalista kyllä sanoi entinen mies, kyllä voi. Jos halaumme mitata "nyt" mihin suuntaan fotoni lähti miljardeja vuosia sitten, valintamme nykyhetkellä vaikuttaa aiemmin tapahtuneeseen. Kvanttiteoria väittää, että kaikki maailmankaikkeudessa olevat hiukkaset eivät ole lopullisia tiloja, vaan sitten vasta on, kun ne mitataan. Ilman havaitsijaa ei ole siis mitään!

Ns. viivästynyt valintatesti (delayed-choice) tai (quantum eraser) havainnollistaa, miten esillä oleva asia voi muuttaa aiemmin tapahtunutta. Se myös osoittaa, kuinka aika voi mennä taaksepäin, miten syy ja vaikutus voi muuttua ja miten tulevaisuus aiheutti menneisyyden.

Lähde: https://www.collective-evolution.com/2016/06/17/qu...

Lähde2: https://curiosity.com/topics/a-quirk-of-quantum-ph...

Richard Feynman on todennut: "Luulen, että voin turvallisesti sanoa, että kukaan ei ymmärrä kvanttimekaniikkaa".

Ps. Maailmankaikkeus näyttää kuitenkin edelleen ja siitä huolimatta siltä, ​​että se on ihan kiva ;D

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #16

Collective-evolution.com on tunnettu huuhaasaitti, joka on innostunut astrologiasta, salaliittoteorioista, "vaihtoehtoisesta" lääketieteestä ja sen sellaisesta. Saattaa toki joskus julkaista varastamansa asiallisenkin artikkelin.

Curiosity.com vaikuttaa vakavammin otettavalta. Linkissäsi esitetään Wheelerin double-split experiment nähdäkseni oikein.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala Vastaus kommenttiin #17

Varmaan niin on, en tarkistanut luotettavuus astetta (+_+) Anu way, punaisella haulla löytyy ihan sama ilmiö monista paremmistakin lähteistä ^_^

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #19

Tarpeeksi pitkillä etäisyyksillä puhe "samanaikaisuudesta" on ilmeisen mieletöntä. Olemme nähneet valokuvia miljardien valovuosien takaa. Viestin lähettäminen takaisin "sinne" veisi miljardeja vuosia. "Sinne" lainausmerkeissä, koska ei ole järkevää tapaa määritellä valokuvan kohde samaksi "paikaksi".

Paikallisessa systeemissämme ei tarvita kuin valoa nopeammin liikkuva raketti, niin sen kyydissä aika rupeaa kulkemaan taaksepäin. Siitä vain rakentamaan.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #17
Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #22

Englanninkielinen Wikipedia on näissä asioissa ihan hyvä:

https://en.wikipedia.org/wiki/De_Broglie–Bohm_theory
https://en.wikipedia.org/wiki/Wheeler%27s_delayed-...

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Jos aika on neljäs ulottuvuus, kuten Einsteinkin suhteellisuusteoriansa kansanomaistamisen yhteydessä esitti, niin ei ole objektiivisesti katsottuna menneisyyttä eikä tulevaisuutta, vaan kaikki aika on olemassa koko "ajan" ja kaikki tapahtumat niin "menneisyydessä" kuin "tulevaisuudessakin" ovat jo "nyt" olemassa, kuten ovat "aina" olleet. Me vain matkaamme tuota neljättä ulottuvuutta "eteenpäin" ymmärtämättä sen kaarevuutta, kuten vain kaksiulotteisuuden ymmärtävät littanaoliot pallon pinnalla ihmetellen, ettei koskaan tulee rajaa vastaan, vaikka tuo pinta ilmiselvästi on äärellnen.

Ajan olemus neljäntenä ulottuvuutena havainnollistuu kyllä arjessakin, sillä jos halutaan tavata joku henkilö, tapaamispisteeseen vaaditaan neljän koordinaatin arvot: leveysaste, pituusaste, korkeus merenpinnasta ja aika.

(Hmmm. tuo "aioni" on muuten hyvä sana ...)

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

No jaa, Einsteinin kanta ajan todellisuuteen riippui vähän siitä, kenelle hän sitä esitteli. Juuri kuolleen kaverin leskelle ei huvita tolkuttaa entropian peruuttamattomuutta.

Lee Smolin ja Carlo Rovelli ovat koko lailla samaa mieltä niin kvanttigravitaatiosta kuin ajan suunnastakin, mutta Smolinin ("Time Reborn") mielestä on filosofisesti mukava korostaa ajan todellisuutta; Rovellin ("Order of Time") mielestä ajan runollisuutta.

Roger Penrose yrittää keksiä, miten aika olisi sekä todellista että ikuista.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Einstein joutui selittämään ja kiteyttämään suhteellisuusteorian sanomaa usein ja hän teki sen monilla eri tavoilla. Kerran hän vastasi kysymykseen siitä mitä suhteellisuusteoria tarkoittaa toteamalla: "Yleensä on ajateltu, että jos kaikki materia häviää, niin aika ja paikka jäävät jäljelle. Näin ei kuitenkaan ole, vaan myös aika ja paikka häviävät."

Risto Koivula

Kuikka: " Jos aika on neljäs ulottuvuus, kuten Einsteinkin suhteellisuusteoriansa kansanomaistamisen yhteydessä esitti, niin ei ole objektiivisesti katsottuna menneisyyttä eikä tulevaisuutta, vaan kaikki aika on olemassa koko "ajan" ja kaikki tapahtumat niin "menneisyydessä" kuin "tulevaisuudessakin" ovat jo "nyt" olemassa, kuten ovat "aina" olleet. "

Noin ei ole asia, vaikka sellaista onkin joskus hpissyt mm. Esko valtoja, joka ei todellakaan ole tieteellisen penaalin terävimpiä kyniä.

Olemassolo ei tarkoita "ikuisuutta", kuten ei esimerkiksi totuuskaan, joka on tiedon relaatio todellisuuteen.

https://www.tiede.fi/keskustelu/39799/ketju/onko_t...

" Luin Esko Valtaojan haastattelusta

"Se (todellisuus) on aivan toisenlainen, kuin mitä kukaan on osannut aavistaa. Todellisuus ei noudata ihmisen logiikkaa; kaikki filosofit ovat olleet väärässä. Kvantti kumosi Kantin. Aika on yksi ulottuvuus ja siten tulevaisuus on jo olemassa samalla tavalla kuin menneisyyskin, vaikkemme pystykään sitä käsittämään."

http://www.polyteekkari.fi/index.php?k=10699

Onko tämä tieteessä yleisesti hyväksytty teoria? Että kuoleman ja syntymän hetket olisivat olemassa yhtä todellisina kuin nykyhetki

Jos on, niin onko teorialle esitetty vasta-argumentteja? "

Aika-avaruuden olemassaolo on matemaattista eikä materiaalista. Asoluuttista aika-ava- ruutta, mitään "tyhjää säiliötä" ei ole olemassa. Matematiikka tutkii olioiden avaruudellisia muotoja ja määrällisiä suhteita. Muodot ja määrät ovat eri tavalla olemassa kuin aineet ja kentät, hiukkaset.

Olevaisuudessa matematiikka koskee paitsi todellisuutta, aktuaalisuutta, KAIKKEA MAH-DOLLISUUTTA,sitä voisi pitää jonkinalaisena fysikaalisen mahdollisuuden määritelmänä- kin. Jo Aristoteles huomasi tämän ja veti siitä kauaskatoisia johtopäätöksiä (joista valtaojat eivät ymmärrä mitään, kun ovat ehdoin tahdoin tyhmistäytyneet ideologisista syistä).

Tätä ei sitten edelleen pidä sekoittaa loogiseen olemassaoloon, digitaaliseen laskettavuu- teen, vaikka ainoastaan tämä neliulotteinen aika-avaruus sellaisen mahdollistaakin siinä mielessä, siellä jokin "partikkeli" kuten kappaleen painopiste tietyllä hetkellä todella yksi- käsitteisesti on (tai ei ole) tietyssä sen avaruuden pisteessä. (Tavallisessa kolmiulottei- sessa avaruudessa näin ei voida sanoa; sen todisti jo Aristoteleen suuresti ihaileman Zenon Elealaisen paradoksi "lentävä nuoli".)

https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Possib...

" Possibility and Actuality

philosophical categories logically describing motion; a mode of the existence of matter in time.

Actuality is that which has already come into being and exists.

Possibility is that which may come into being and exist under given conditions, and it may become actuality.

These concepts were introduced by the ancient Greek thinker Aristotle in connection with his criticism of philosophical tradition. With regard to questions of origin and motion, this tradition had not gone beyond the framework of mythological interpretation - that is, the so-called double-principle (male and female) approach to birth and that which has been born (nature) and the cyclical treatment of motion (birth - childhood - youth - maturity - old age - death). Aristotle proposed a new concept related to the division of being into two parts:

“Coming into being may take place not only - in a correlative manner - from the nonexis- tent, but it may also be stated that everything arises from the existent, namely, from that which exists in possibility but which does not exist in actuality.

And it is precisely to this being that the One of Anaxagoras refers;for instead of his formula ’all things were together,’ it is better to say:’all things were together - in possibility but not in actuality’“ (Metaphysics XII,2,1069 b 20-26;Russian translation,Moscow-Leningrad, 1934).

Thus, a way was opened to the logical interpretation of motion, by which Aristotle under- stood the transition “from one specific datum to another” (ibid.,1068 a 7). In this initial vari- ant, possibility and actuality are ascribed to the totality of the forms of existence of matter and are connected by necessity. Necessity ensures that in the transition of possible forms to actual ones the laws of formal logic are followed - that is, one and only one of the pos- sible forms of existence may become actual. The selection of a possible form and its con- version to actuality are implemented, according to Aristotle, by final and efficient causes. Moreover, existence in actuality (energeia) proves to be an actuality of two kinds: a pro- duct of external realization and a product of self-realization (entelechy), accessible only to animate beings.

The Aristotelian understanding of possibility and actuality prevailed with slight changes until the 17th century,when the formulation of the principle of inertia allowed the proof of the idea of the self-movement of inanimate nature and its self-realization by means of mutual inter- action. Explanatory necessity in the soul as a special mechanism disappeared, and T. Hobbes proposed the new “contact” interpretation of possibility and actuality, based on the probability of a causally conditioned event (see Izbr.proizv.,vol.1,Moscow,1965,pp.157-58).

In I.Kant’s treatment,possibility and reality are relegated to concepts connected with moda- lity and with existence in time - that is, possibility is regarded as the sum of concepts about a thing during an unfixed period of time, reality as existence during a fixed period of time, and necessity as the existence of an object throughout all time (see Soch.,vol.3, Moscow, 1964, pp. 225-26).

At the same time, these categories also appear as postulates of empirical research, ascribed to various phases of scientific cognition:

“(1) that which agrees with the formal conditions (intuition and conception) of experience is possible.

(2) That which coheres with the material conditions of experience (sensation) is real.

(3) That whose coherence with the real is determined according to universal conditions of experience is (exists) necessary” (ibid.,p.280).Thus the category of possibility was attribu- ted to the norms of thought, and this allowed the differentiation of logical, real, and practical possibility.

Common to the systems of F. Schelling and G. Hegel is the assertion of a primordial defi- nitiveness, a “program quality,” which leaves no place for going beyond the framework of the existent identity of action and actuality. Hence any change in the system is disclosed in an a posteriori manner as a sequential moment in the eternal timeless whole (which is ex- tremely reminiscent of the phases in the mythological cycle). In such an approach, possi- bility appears impoverished, as an abstract phase of actuality, whereas the relationship between possibility and actuality is presented as a unity of the internal and external of a thing in its properties and the multiplicity of circumstances relating to it, with the clear preeminence of actuality.

Nevertheless, the consideration of possibility and actuality as categories of being, although rejected by Kant, allowed Hegel to formulate his thesis concerning the rational nature of actuality and the necessity to proceed from the knowledge of its real possibilities - the conditions for the rational nature of an activity.

In Marxism the categories of possibility and actuality, while generalizing the achievements and preserving the successive ties with the schemes proposed by Aristotle,Hobbes, Kant, and Hegel, are organically linked with the activity of production and with the specifically so- cial characteristics of social being. Possibility and actuality are considered in Marxism pri- marily as properties of being. This tendency in the analysis of possibility and actuality con- tinues and generalizes the line represented by Aristotle and Hegel (while taking into consi- deration differences on other points of these concepts). The principal line of the Marxist analysis of possibility and actuality consists in regarding them as phases in the cognition of actuality for the purpose of changing it, as well as of disclosing the connection between the structures of being and the categories of thought.

... "

" Me vain matkaamme tuota neljättä ulottuvuutta "eteenpäin" ymmärtämättä sen kaare-vuutta, kuten vain kaksiulotteisuuden ymmärtävät littanaoliot pallon pinnalla ihmetellen, ettei koskaan tulee rajaa vastaan, vaikka tuo pinta ilmiselvästi on äärellinen.

Ajan olemus neljäntenä ulottuvuutena havainnollistuu kyllä arjessakin, sillä jos halutaan tavata joku henkilö, tapaamispisteeseen vaaditaan neljän koordinaatin arvot: leveysaste, pituusaste, korkeus merenpinnasta ja aika.

(Hmmm. tuo "aioni" on muuten hyvä sana ...) "

Kannattaa muistaa, että aika on imaginaarinen suhtellisuusteoriassa: se ei käyttäydy sa- moin kuin avaruus. Mutta kumpaakaan ei voi käyttää ilman toista suhteellisuusteoriassa. Ja erityinen suhtellisuusteoria on todistettu ainakin paikallisena siten että se on tietyn tason selityksenä ikuisesti voimassa, vaikka teoriat kehittyvätkin.

https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Existence

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Sovitaanko, että tämä historiakatsaus riitti tällä kertaa.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Ollaan alueella, jossa ihmisen aivojen pitäisi ylittää omat tietonsa ja kapasiteettinsa ratkaista "yliaivollisia" ongelmia kuten ulottuvuudet perinteisten lisäksi.

On myös ajatelmia, että mustan aukon tuolla puolen aika käy toisinpäin että universumin tasapaino säilyisi.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

..."mustan aukon tuolla puolen"...selitys deja vu - ilmiöille tai jälleensyntymäjattelulle :)?

Ensimmäisen väitetään olevan stressiperäistä tai jotain muuta.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Kopioin pari kommenttia suoraan avaukseen, jotta asia tulisi kerralla selväksi :D

Tämän blogin suosituimmat